Reissupeliporukassamme oli 3 henkeä, mikä oli vallan sopiva luku useimpiin huoneisiin. Jos suunnittelet pakopelimatkaa, kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että osassa huoneista tulee olla minimissään 4 pelaajaa. Saimme onneksi tällaisiin peleihin vahvistusta paikan päältä - muutoin olisi jäänyt muutama ehdoton helmi pelaamatta.

Pelasimme noin neljä huonetta päivässä ja tämän lisäksi ohjelmistoomme kuului yksi kaupunkipeli, yksi VR-peli sekä taikamuseo, joista kaksi viimeistä eivät sinänsä liittyneet pakopelaamiseen millään tavalla. Mielessämme on aina erilaisten uusien tekniikoiden, elementtien ja tarinoiden tuominen pakohuoneisiin, ja monesti inspiraatiota löytyy myös muualta elämyskentältä.

Neljä huonetta päivässä oli oikein sopiva pelitahti matkustuksineen. Lounastauko kannattaa ehdottomasti pitää välissä, ja esimerkiksi jaloittelu tekee hyvää huoneiden välillä, muuten saattaa joutua aivosumun uhriksi. Nähtävyyksiä ei myöskään tällä reissulla katseltu, osa peleistä kestää nimittäin 75 tai jopa 90 minuuttia - ja jotkut parhaista peleistä sijaitsivat kaupungin laitamilla. Suuremmat tilat etäämmällä kaupungin ytimestä mahdollistavat tietysti isommat pelihuoneet, eikä hintoja tarvitse silti nostaa hirvittävän ylös.

Huoneista edullisin maksoi kolmelta 85 euroa ja kallein neljältä 175 euroa. Hinta ei korreloinut suoraan laatuun, mutta kallein peli oli kyllä ehdottomasti joka sentin veroinen. Osa parhaistakin huoneista oli kuitenkin hinta-akselin alapäässä, eikä huonoin kokemuksemme puolestaan ollut hintahaitarissa halvimpien joukossa.

Lähtökohtaisesti kokemuksemme olivat kaikkea positiivisesta päänräjäyttävään ihmetykseen, mutta mukaan mahtui myös yksi pettymys. Tähän vaikutti isolta osalta asiakaspalvelu kyseisessä paikassa. Pelimme alkoi 40 minuuttia myöhässä ilman pahoitteluita, eikä itse peli itsessään ollut kovin looginen tai innostava. Harmi, koska tila, johon peli oli rakennettu, oli aivan upea.

Huoneista suoritimme loppuun 15/16. Toiseksi viimeisessä huoneessa jäimme viimeiseen lukkoon ja kuten moni tietää, niin se jos mikä syö, varsinkin kun taustalla on melkein täydellinen suora onnistumisia. (Tilanteeseen syytön pelinvetäjä taisi tämän vuoksi oppia sanasen suomea: “perkele”.)

Osa huoneista oli osittain fyysisiä. Pelit eivät vaatineet valtavia ponnisteluita, mutta ryömimistä, kiipeämistä ja ahtaissa tiloissa kulkemista oli useissa huoneissa.

Huoneiden haastavuustaso oli Suomen tasoa korkeampi, mutta pelinvetäjällä oli myös monessa kohtaa mahdollisuus vaikuttaa vaikeuteen, muutenkin kuin lisävihjeillä. Visuaalisuus oli monessa huoneessa aivan omaa luokkaansa ja efektejä oli käytetty hyvin laajasti.

Osassa huoneista ei ollut ollenkaan valmistavaa briiffiä, mikä oli paljon pelanneille palkitsevaa, mutta ensikertalaisten saattaisi olla vaikeaa päästä peliin kärryille.

Jos suunnittelee pakomatkaa yhteen kaupunkiin, niin Berliinissä yleinen taso oli kovempi. Amsterdamissa laatu taas vaihteli enemmän, mutta loistohuoneita sieltäkin löytyi.

Firman pakohuoneille on matkaa Amsterdamista reilu puoli tuntia autolla, joten moni saattaa jättää tämän huoneen käymättä. Jos on lähdössä ultimaattiselle pakomatkalle, niin tämä kannattaa kuitenkin ehdottomasti hintavuudesta huolimatta aikatauluttaa mukaan. Huhun mukaan tämän huoneen rakentamiseen on käytetty jotakin puolesta miljoonasta miljoonaan euroa, ja rakentaminen kesti 2 vuotta. Siltä se tuntuikin. Huoneessa on valtavasti tilaa ja erittäin kekseliäitä ratkaisuja. Wow-fiiliksiä kokee pelin aikana jatkuvasti ja efekteistä löytyy kaikki, mitä keksiä saattaa - ja vielä vähän päälle.

The Room on Berliinin must go -pakopeliyritys. Useita vuosia parhaiden firmojen top 3:ssa pyörinyt firma on enemmän kuin maineensa veroinen. Osa porukastamme oli odottanut tänne pääsyä vesi kielellä jo vuosien ajan. Korkeat odotuksemme lunastettiin täysin. The Roomin peleistä Brandon Darkmoor ja The Lost Treasure ovat immersiivisiä pelikokemuksia, niissä ei siis niinkään taistella aikaa vastaan, vaan upotaan täysin toiseen maailmaan ja tullaan osaksi tarinaa. Peliporukassamme on parikin pelaajaa, joilla on toisinaan peli-innoissaan hankaluuksia sisäistää huoneiden tarinoita, mutta näissä huoneissa tarinankerronta on niin vahvaa, että tarinassa ei voi olla pysymättä mukana. The Roomin muut kaksi huonetta ovat enemmän klassisia pakopelejä. Pelasimme niistä Beast of Berlinin, joka oli sekin kokemuksena oikein hyvä. Suosittelemme kuitenkin kahta immersiivistä pelikokemusta, niissäkin saa kyllä käyttää päättelykykyä ja luovuutta vähintään riittävästi upoten samalla toiseen todellisuuteen.

Vanhan kirkon katakombeissa pelattava kauhupeli on kokonaisvaltainen kokemus, jossa piinaava tunnelma tulee kyllä aivan iholle, mutta josta kuitenkin jänishousuisempikin pelaaja voi selviytyä ilman traumoja, etenkin, mikäli mukana on ainakin yksi rohkelikko. Ilman pitkäaikaisia muistoja pelistä kuitenkaan luultavasti ei selviä, sen verran vaikuttava peli on kyseessä. Huoneen visuaalisuus ja tarinankerronta ovat vailla vertaa, ja uniikki lokaatio erittäin upea ympäristö pelille. Amsterdamin kaupunkialueella tämä meni meidän listallamme helposti ykköseksi.