Nykypäivänä erilaisia “lukkoja” on vaikka millä mitalla. Oikeastaan nämä eivät monesti ole lukkoja laisinkaan, vaan tehtävän ratkaisu voi olla vaikkapa esineen tiettyyn paikkaan laitto, tietyn äänen soittaminen, vipujen oikeisiin asentoihin asettaminen, merkityn kohdan kosketus tai vaikka lisätyn todellisuuden AR-napin painaminen. Voidaan jopa sanoa, että pakohuoneala on kokenut perustavanlaatuisen mullistuksen.

Siksi puhumme tuoreimpien seikkailujemme kohdalla uuden sukupolven (lukottomista) kokemuksista. Myöskin toinen pakohuoneista tuttu elementti, eli pelikello, on jätetty osasta pelejämme kokonaan pois. Näin on toimittu, mikäli aikaraja ei liity kiinteästi pelin teemaan. 

Pakopeleissä keskiössä on ajantajun menetys sekä flow’hun ja pelin maailmaan uppoutuminen. Kuljemme koko ajan kohti täysivaltaisempaa elämystä - unohtamatta tietenkään aina tärkeitä hauskuutta ja yhdessä tekemistä!

Pakohuoneiden varhaisina vuosina peleissä harvemmin nähtiin myöskään efektejä. Peli saattoi alkaa introvideolla, tai uv-valo saattoi syttyä pelin aikana muuttamaan tunnelmaa, mutta vaihtoehtoja toteutuksille oli rajallisesti. Nykypäivänä suuret tehtäväkokonaisuudet voivat olla täysin audiovisuaalisia, kokonaisen huoneen voi rakentaa ilman yhtäkään riippulukkoa ja tehtävät on helpompi suunnitella immersiota, eli toiseen todellisuuteen uppoutumista tukeviksi.

Teknisen kehityksen lisäksi ammattitaitomme rakennuksessa ja lavastuksessa on tullut niin suuria harppauksia eteenpäin, että suunnitteluvaiheessa ei tarvitse hirveästi miettiä, voisiko tälläisen toteuttaa, vaan uskallamme lähteä suunnittelemaan vaikka avaruusalusta. Se, mitä fyysisesti ei voi rakentaa, on usein mahdollista luoda digitaalisesti vaikka video- tai valotehosteiden muodossa.

Avaruusaluksista puheenollen Jyväskylään toukokuussa avautuva Horizon-pakopelimme on jokin aika sitten siirtynyt suunnittelusta rakennusvaiheeseen ja nyt onkin taas oiva aika valottaa prosessia, joka jokaisen pelimme taustalla on.

Meille on kunnia-asia, että suunnittelemme ja rakennamme huoneet alusta loppuun itse. Meidän huoneet ovat siis suomalaista käsityötä! Toki meiltä löytyy myös paljon teknistä taituruutta ja tällä kertaa olemme muun muassa lisänneet osaamistamme 3D-elementtien luomisessa.

Prosessi lähtee liikkeelle toimintaympäristön analysoinnilla, asiakkaiden palautteiden perkaamisella, segmenttien tutkimisella ja trendien pureskelulla. Niistä saadaan hyvä taikinajuuri aikaiseksi. Juuri laitetaan hetkeksi lepäämään ja siirrytään seuraavaan vaiheeseen: Johdettuun luovaan hörhöilyyn - joku voisi tätä kutsua brainstormaamiseksi.

Hörhöilyn aikana annetaan ajatusten lennellä ja pyritään löytämään tiiminä parhaat teemat huoneelle - asiakas ja trendit pidetään tässä kaiken aikaa mielessä. Oikeiden teemojen löydyttyä sekoillaan lisää ja luodaan teemojen ympärille synopsikset eli lyhyet tiivistelmät tarinoista. Näitä teemoja sitten mäskätään ja mutustellaan siihen asti, että meillä on suuri määrä ideoita, joista osa erinomaisia ja osa sellaisia, jotka heitetään kaaressa ö-mappiin. Armottoman karsinnan jälkeen jäljelle jää paras teema ja taustatarina. Nämä kaksi sekoitetaan juureen ja laitetaan takaisin lepäämään. Hörhöilyyn käytämme yleensä aikaa 2-3 viikkoa.

Sittenpä alkaisi olla ihan potentiaalinen taikina kasassa. Ei siitä kyllä vielä leipää leivota. Seuraava vaihe on erityisen haasteellinen, ja siinä otetaan aina mittaa meidän ammattitaidosta. Tämän vaiheen lopulla tuntuu joka kerta siltä, että aivoja ei ole päässä enää ollenkaan. Nyt puhutaan siis pakohuoneiden pihvistä eli huoneen tehtävistä. Pöytään isketään kyseisen huoneen pohjapiirros ja taustatarina.

Canvas on tyhjä - 3, 2, 1… action! Tätä vaihetta on hieman vaikea kuvailla. Tehtäväpolun varrelle pitää nyt saada luotua kukin yksittäinen tehtävä: mielessä pitää pitää tehtävän vaikeustaso flow’n rakentamiseksi, ja lisäksi tehtävän tulee kuljettaa huoneen tarinaa loogisesti eteenpäin. Tehtäviä suunnitellaan koko tiiminä, yksinään, pareittain, kolmistaan. Niitä suunnitellaan etänä, yhdessä, ulkona, sisällä, ja välillä myös keskellä yötä - silloin ne parhaat ideat tuppaavat tulemaan. Ammennetaan ideoita eletystä elämästä, elokuvista, kirjoista, ihmisten kohtaamisista, ihan mistä tahansa! Aivoista puserretaan viimeisetkin mehut suunnittelupapereille ja samaan aikaan niitä muokataan, kehitetään ja huonoimmat raakataan roskiin.

Lopulta käsissä on niin sanottu master file, kyseisen huoneen resepti, joka pitää sisällään huoneen tarinan ja pelin kulun tehtävä tehtävältä - missä mikäkin elementti ja tehtävä sijaitsee, miten se liittyy tarinaan, mitä sen selvittämiseksi tarvitaan ja mitä sen suoritettua saadaan. Master fileen on kirjattu myös juonenkäänteet ja loppuratkaisut.

1-2 kuukauden rutistus ja, ah, kuinka ihanalta suunnitelma näyttääkään, niin selkeää ja kaunista luettavaa. MUTTA, suunnitelma on vain asioita paperilla, pelkällä reseptillä ei leipää leivota. Millaista elektroniikkaa, lavasteita, värejä, ääniä ja tehosteita me tarvitsemme, jotta paperilla olevat asiat muutetaan elämykselliseksi seikkailuksi? 

Kerromme siitä lisää seuraavassa osassa!